Oi jouluyö

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki,
kun ihmiseksi sai Herra taivahan.
Synteimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristin kuoleman.
Jo toivon säde hohtavainen loistaa,
nyt yllä maan ja merten aavojen.
Siis kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa!
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten,
oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.

Jo kirvonneet on syntiemme kahleet,
on taivas auennut lapsille maan.
Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi,
siks’ Luojan kiitosta laulamme vaan.
Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan.
Siis kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa!
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten,
oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.